Tulkintojen voima coachingissa ja tutkimuksessa

Asiat eivät ole aina sitä, miltä ne näyttävät.

Kun olen coachannut ja tullut coachatuksi, olen oppinut, että keskusteluissa on syytä kuunnella ja pohtia kuulemaansa tarkasti. On ilmeet, eleet, sävyt ja tempo, jotka ilmaisevat, millä mielellä puhuja on. Puhuja valitsee aiheensa, sanansa ja metaforansa eli vertauksensa. 

 

Coachingissa coachattava on pääroolissa, ja coach perkaa sanottua ja kyselee. Välillä voi toistaa coachattavan ilmaisuja ja pyytää häntä avamaan, mitä hän tarkoittaa. Monesti käy niin, että puhe kiertää siten, että coachattava ei sanokaan suoraan, mistä oikeasti on kyse. Asiat eivät olekaan sitä, miltä ne näyttävät. Silloin vaaditaan coachilta rohkeutta kysyä, mitä coachattava tarkoittaa ja mitä hän tuntee tai uskoo. Parhaassa tapauksessa coachattava oivaltaa ja pääsee asian ytimeen, sillä monet asiat voivat olla tiedostamattomia ja vaikeita kohdata yksin.

 

Psykologi Ilona Rauhala sanoi koulutuksessa, että coach ei voi mennä sinne, missä ei itse ole ollut. Siksi on hyvä, että coachilla on paljon elämän- ja työkokemusta ja ymmärrystä asioista, ilmiöistä ja tunteitastakin. Samoin coach ei voi pakottaa coachattavaa puhumaan jostain, vaan sessiossa mennään asiakkaan ehdoilla. 

 

Vuorovaikutustaidoista on aina hyötyä. Kun tein laadullista tutkimusta, tajusin olevani etuoikeutettu, kun olin opiskellut kieliä ensimmäiseen tutkimukseeni. Osasin kysellä osuvia kysymyksiä informanteiltani tutkimushaastatteluissa, ja aineistostani tuli rikas. Laadullisessa tutkimuksessa on osattava tehdä tulkintoja, ja se onkin tutkijan vaikea tehtävä. On peilattava haastattelupuhetta teorioihin ja viitekehyksiin ja mietittävä, mitä sanottu merkitsee ja minkälaisen kuvion voi muodostaa tässä tutkimuksessa löydetystä. 

 

Professorini sanoi, että aina tutkiessa pitää kysyä itseltään: - So what? On siis vietävä asiat pidemmälle kuin toteamisen tasolle. On tehtävä tulkintoja, jotka rikastuttavat tietoa. On myös vedettävä teorioiden ja aineiston ja tulkintojen jälkeen johtopäätöksiä, jotka voivat johtaa suorastaan suosituksiin ja neuvoihin, jotta maailma muuttuisi, kuten kriittisessä tiedonintressissä on tarkoituskin.

 

Tutkija ei saa paljastaa informanttejaan ja coach ei saa kertoa, mitä coachingissa on puhuttu. Kun laadullisessa tutkimuksessa tutkija tekee tulkintansa omissa nimissään, coach pyrkii taas siihen, että coachattava oivaltaa itse ja alkaa toimia oman suunnitelman mukaan kohti määrittelemäänsä tavoitetta. Molemmissa voi toki suhtautua keskustelukumppaniin arvostavasti ja antaa heidän syystä loistaa.